11. elokuuta 2010

Lyylin paksut pohkeet

Taannoin oli etsinnässä betoni- tai kivipenkki puutarhaan. Sellainen ei liian sliipattu, vaan vähän rustiikimpi muodoiltaan. Kyllähän näitä penkkejä myynnissä on, mutta hinnat tuntuivat koristekäyttöön tarkoitetulta hieman liian korkeilta. Kiviveistämöiden jämäpaloista voi joskus tehdä tosihalvalla löytöjä, mutta nyt ei mikään niistäkään napannut. Koska ympäristön asujaimistoa rakennetaan koko ajan ja maaperäkin on kalliota, niin räjäytystöissä syntyvää hylättyä louhikkoa löytyi ihan nurkan takaa. Eikun penkomaan! Tosin murikoiden kääntely oli melkoisen hikistä puuhaa. Mutta löytyiväthän ne toisiinsa sopivat kivet niin, että penkki pysyy tukevasti pystyssä. Eikä sen ollut tarkoituskaan olla kuin kukkapurkkiteline.


Hikisen roudausurakan jälkeen penkki sai juhlallisesti nimen: se oli Lyyli. Ja Lyylillä on vähän paksut pohkeet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti