Punainen paholainen

Tämän kelmin onnistuin yhyttämään kuunliljojeni kimpusta. Edellinen tapaaminen liljakukon (Lilioceris lilii) kanssa silmästä silmään onkin kymmenen vuoden takaa, jolloin veijari söi tiikerililjani rangoiksi. Olinkin jo jonkun aikaa ihmetellyt, kuka käy rei'ittämässä liljaparkojani ja soimasin jo lehtokotiloita, jotka siis nyt saivat synninpäästön. Tämä tapaus päätyi manan majoille, mutta toinen kehveli onnistui lipeämään minulta. Sota on julistettu! Onneksi tämä laji ei ollut ensimmäisenä jonossa, kun suojavärit ovat olleet jaossa.

Paremmin värinsä on valinnut viherlude (Palomena prasina), joka on astetta lievempi tapaus, vaikka sekin imee kasvinesteitä. Heppu itse asiassa näkyy samassa kuvassa liljakukon kanssakin, jos oikein tarkasti katsoo.

Perhosten houkuttimeksi hankittu syyssyräkki on harvakseltaan siivekkäitä houkutellut, mutta sen sijaan marjalude (Dolycoris baccarum) kavereineen ja sukulaisineen on valloittanut koko kasvin. Siis laskujen mukaan siinä lorvehti 30 yksilöä! Nekin saivat äkkilähdön, koska haluan nauttia syräkistäni vielä hyvän aikaa.