Porrasjoogaa kotosalla

Haluatko kokeilla uutta urheilulajia? Porrasjooga on uusinta uutta ja hottista erityisesti kotiremppaajien keskuudessa. Miksi maksaa kuntosaliketjuille maltaita, kun koko kroppaa voi edullisesti reenata staattisissa asennoissa kotioloissakin. Jaa miten? Ans, ku kerron.

Ota yhdet vuosien kellastuttamat mäntyportaat. Niitä saa ihan riittävän monen rivi- ja omakotitalon kylkiäisinä pyytämättäkin. Sitten marssi maalikauppaan ja osta lattiamaalia. Varustaudu hiomakoneella,  nuhjuisella vaateparrella, arsenaalilla suteja ja vedä henkeä syvään vielä, kun koti-ilma vielä on raikasta ja pölytöntä.

 

Portaita maalatessa joutuu kummasti taipuilemaan asentoihin, joita ei tiennyt olevan olemassakaan. Hommassa vaaditaan kokonaisvaltaista ropan hallintaa ja tasapainoa. Kaikkia portaita ei suinkaan kannata kertaheitolla vetäistä, kun sinne yläkertaankin on kummiskin asiaa. Paitti jos satut unohtamaan sen ja sutaiset innostuksissasi pari-kolme peräkkäistä askelmaa kerralla. Sen jälkeen voipi olla, että haarat ratkee portaita kulkiessa. Ai niin, se askelmaan vastasudittu maali on sitten julmetun liukasta, kun siihen paljaalla jalalla astuu. Minä tiedän.

Jos vielä haluat lisäjännitystä elämään, aloita samaan aikaan myös viereisten seinien maalaus. Luuletkos, että mistään rakennustelinevuokraamosta löydät hommaan sopivat tellingit? Älä unta nää. Sen sijaan joudut virittelemään tellingit ihan itse remonttitikkaista ja laudoista. Mitähän Työturvallisuuslaitos sanoisi tästä?

Täydestä meni ku väärä raha

Tämä blogi on kärsinyt hiljaisuudesta. Suoranaisesta kuolonkankeudesta. Niin vain on, että elämässä on paljon muutakin, joka toisinaan menee bloggaamisen edelle. Kuten työnteko, opiskelu ja erityisesti niiden yhdistelmä. No mutta nyt tämäkin söherrys nousee hautakammiostaan.

Matkailu tunnetusti avartaa. Kesäloman kunniaksi viiletettiin Tukholman tuulia haistelemaan. Tarkoituksena oli viettää leppoisa päivä kliseisiin turistikohteisiin tutustuen ja naapurimaan trendejä tutkaillen. Taskuvarkaista varoiteltiin, mutta rahahuijareihin törmättiin. Mutta siitä tuonnempana.

Ensimmäisenä kohteena oli kunkkulinna, jossa olinkin viimeksi käväissyt peräti yli 30 vuotta sitten. Osuimme parahiksi paikalle todistamaan rivakkaa vahdinvaihtoa. Helteinen ilma suosi siinä määrin, että kaupungin hulinaa seurasimme kotvan aikaa Kustaa III:n patsaalla.

Monessa turistikohteessa perinteeksi on tullut hypätä kaksikerroksisen hop on hop off -bussin kyytiin. Ajattelimme saavamme uuden näkymän tuttuun kaupunkiin tällä tavalla - ja totta tosiaan näin tapahtuikin, vaikka sitä emme vielä silloin tienneet. "Punavuoron" lippujen ostossa ja vaihtorahojen saamisessa oli jotakin sählinkiä. Korvia painaneista muovikuulokkeista sopi valita selostuskielen mielensä mukaan. Suomenkielinen täti selosti vaan niin kovin harvakseltaan ja hiljaa.

Kiertoajelun jälkeen piti poiketa tankkauksella. Iskimme bussista saadut vaihtokruunut tiskiin, mutta tarjoilija nappasikin niistä yhden setelin, alkoi tarkastella sitä valoa vasten ja pudisti päätään: "Tällä ei voi maksaa, ei käy." Olimme ihan huuli pyöreenä. Neuvoa-antavien jälkeen päätimme hankkia toisenkin mielipiteen ja suunnistimme Forexiin, jossa seteliasia tarkentui. Olimme turistibussista saaneet vanhentuneen 100 kruunun setelin, joita ei ole enää käytössä, koska siitä puuttui hologrammi. Niitä voisi vaihtaa käyviin seteleihin vain Riksbankenissa. Ilmankos bussissa vaihtorahojen kanssa oli ollut suhmurointia.

Riksbanken sijaitsi kauppakeskus Gallerianin naapurissa. Taaplasimme jykevän kivitalon ovesta sisään ja pääsimme lasikopissa istuvan vartijan puheille. "Täällä ei voi vaihtaa rahaa, tämä on Riksbanken!" Voi mikä palveluyhteiskunta tämä olikaan. Vanhoja seteleitä koskeva laki oli muuttunut vuonna 2009, joten saimme kirjalliset ohjeet, miten kelvoton 100 kruunun seteli pitää lähettää postissa jonnekin valtionpankin vaihtopisteeseen. Pointtina oli se, että vaihdosta veloitetaan juurikin tuo 100 kruunua. Meidän kannalta ei siis kovin houkuttelevat kaupat. Setelistä piti päästä eroon keinolla millä hyvänsä.

Voisiko sen ujuttaa laivassa rahanvaihtoautomaattiin? Tai sujauttaa muiden 100 kruunun setelien vanavedessä maksuna jollain ruuhkaisella kassalla? Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Puistoravintolan nuori tarjoilijatyttö otti väärän rahan vastaan nätisti hymyillen muiden satasten joukossa. Me hymyilimme vieläkin leveämmin pois kävellessä. Täydestä meni.

Varoituksen sana Ruotsiin matkaaville: tarkistakaa, että saaduissa 100 kruunun seteleissä on hologrammi, jottei tule turhia pankkireissuja. Ja välttäkää hopotihop punaista linjaa.