Tie vei syksyiselle pikapyrähdykselle Kööpenhaminaan. Tai siis piti viedä suoraan ja helposti, mutta 1 h 20 min lento oli peruttu ja matka kävi kahden välietapin kautta loppujen lopuksi kuusi tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Mutta perille tultiin.
Yksi selkeä piirre, joka erotti Köpiksen kaikista muista näkemistäni kaupungeista oli polkupyörien hurja määrä. Eikä määrä pelkästään, vaan myös se, miten sujuvasti ja järkevästi pyöräily oli suurkaupungissa järjestetty. Leveät, yhdensuuntaiset baanat, joita pitkin huristella. Eikä missään nyrkkiä puivia kävelijöitä, jotka huutelisivat pyöräilijöiden perään. Kaikki oli sujuvaa, joustavaa, kaikille oli tilaa, vaikka vauhti oli paikoin kova. Ja lisäksi ne pyörät! Melkein jokainen oli jotenkin tuunattu, koristeltu tai muuten vaan upea. Myös satulasuojat olivat tarkkaan harkittuja.
Matkan varmasti yksi kohokohta olisi ollut vierailu tivolissa, mutta se tietysti oli ollut jo hyvän aikaan suljettuna kesän jälkeen. Kuluvalla viikolla sitä kuitenkin valmisteltiin avattavaksi joulusesonkia varten, joten viikon verran reissua siirtämällä olisi päässyt sinnekin hurvittelemaan. Harmi, mutta käynti jää sitten ensi kertaan.
Hotelli oli erinomaisella paikalla, ihan rautatieaseman ja tivolin kyljessä. Vanhassa rakennuksessa oli paljon nostalgiaa. Esimerkiksi hississä oli joka päivä tuoreita ruusuja. Hotellin aulabaari oli varsin viehättävä paikka upottavine nahkatuolineen.
Viimeisenä päivänä päätimme lähetä käymään vuonna 1971 vapaakaupungiksi julistautuneessa Christianiassa. Olihan sekin kokemus. Ehkäpä huono keli vielä lisäsi kyseisen paikan ankeutta, kun sateentihutuksessa talsittiin läpi mutavellin. Joidenkin tietojen mukaan kaupunginosassa asuisi 800 ihmistä, ja kovasti on Kööpenhaminan kaupungin tahto laittaa koko alue maan tasalle. Aika näyttää, miten sille ja sen ihmisille käy. Omaan hajumuistiini ainakin jäi lähtemättömästi se tietty imelä tuoksu, mikä alueella leijaili. Matkakumppani osti paikallisesta pikkukaupasta pähkinöitä ja vitsaili hetken päästä niitä syötyään, että tulipas hassu olo. No joo.
Köpis vaikutti kaupungilta, jonne voisi hyvinkin palata uudelleen, ehkäpä keväällä tai alkusyksystä.
