17. heinäkuuta 2011

Berlin Alexanderplatz


Berliini on kuin kuhiseva ampiaispesä. Keskusaukio Alexanderplatz ei nuku hetkeäkään. Sen läheisyydessä sijaitseva kuuluisa DDR:n symboli tv-torni, Fernsehturm, on kokonaisuudessaan 368 metriä korkea ja näköalatasanteelle noustaan jouhevasti Koneen hissillä 30 sekunnissa. Ylhäältä katsottuna aukio näyttää aika erilaiselta.



Aikanaan 155 kilometriä pitkästä Berliinin muurista ei paljoa ole jäljellä. Se vähä on koristeltu eri maiden taiteilijoiden toimesta ja nähtävissä East Side Galleryssa. Myös rajan välissä olleet suojavyöhykkeet on menestyksekkäästi rakennettu täyteen niin, että kaduilla kävellessään ei voi enää mitenkään tunnistaa vanhaa rajaa.




Yksi tällainen raja-alue oli 1788-1791 rakennettu kaupungin portti, Brandenburger Tor, on yksi suosituimmista turistipaikoista. Se jäi aikanaan muurin suojavyöhykkeen sisälle, ei kenenkään -maalle. Itäpuolella muuri rakennettiin sen verran leveäksi, että portin valokuvaaminen oli mahdollisimman hankalaa.


Kaupungin julkinen liikenne oli sujuva ja toimiva. Sitten vaan kun sen logiikasta pääsi perille. Loppupäivinä reissaaminen kävi jo kuin vanhaltakin Berlineriltä.



Saksalainen keittiö ei jättänyt nälälle sijaa. Annokset olivat vähintäänkin reiluja, ja matkan aikana tunnollisesti noudatetun Sauerkraut-Wurst-und-Bier -dieetin seurauksena housuista singahti nappi.



Suosituimmat nähtävyydet keskittyivät kaupungin itäpuolelle, mutta tuli länsipuolellakin käväistyä. Näiden kahden osan arkkitehtuurin ja yleisilmeen ero oli selkeä. Vasemmalla tyypillistä itäpuolen asujaimistoa, jonka vierellä Tampereen Hervannan betoniviidakkokin jää kakkoseksi, oikealla länsikaupungin näkymät.
 

Yksi vanha rajanylityspaikka Friedrichstraßen ja Schützenstraßen kulmassa on rakennettu uudelleen esikuvansa mukaiseksi. Checkpoint Charlie oli aikanaan avoin ulkomaalaisille turisteille ja diplomaateille, nykyisin paikalle on pystytetty ulkomuseo.



Berliini oli kaikkinensa mukava kaupunki. Liikennevaloissa iloisesti tallaava hattupäinen Ampelmann oli valjastettu jos minkäkinlaisen killuttimen hahmoksi, pyyhkeistä avaimenperiin ja eväsrasioihin. Yksi vaan jäi uupumaan: nukkumatti, Sandmännchen, olisi ehdottomasti saanut paikan matkalaukussa, mutta vain yksi sellainen vilahti, sekin DDR-museon kokoelmissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti