Anne-myrsky

Tuuli viuhui ja räntää pukkasi vaakatasossa Annen päivän myrskyssä. Se päivä oli pihan kannalta ikimuistoinen, koska se repi keskeisellä paikalla olleen, hyvässä kelootumisvaiheessa kököttäneen hongan poikki. Alppikärhön ja villiviinin kiipeilypuun. Nyyh.

Ensijärkytyksestä toivuttuani iloitsin siitä, että alppikärhö kukkii edelleen, vaikka jouluun on vaan kaksi viikkoa aikaa. Niin, ja tulppaanitkin nousee pikavauhtia. Näistä huolimatta ryhdyin ehti pohtimaan pelastussuunitelmaa. Että voisiko tuon rungon säilyttää, jotta köynnöksiä ei tarvitsisi hävittää ja puun poistamisesta seuraavaa pihan mylläystä ei tarvitsisi tehdä. Että saisiko siitä köynnöksillä peitetyn toteemin? Mutta kenet voisin naulita siihen tästä tuhosta, kenet?

Kuvan ottohetkellä tuuli vielä sen verran, että kukka heilui.

Jouluräpellyksiä

Kivojen kanssa-askartelijoiden seurassa näperreltiin joulukortteja kimpassa. Tarkoituksena oli tutustua askarteluvälineisiin, joista suurin osa meistä noviiseista ei ollut kuullutkaan, saati sitten perehtynyt. En enää muista vermekkeiden nimiäkään, mutta hienoja tuli korteista. Kiitos Tartsa opastuksesta!

Ihan koko joulukorttiarsenaalia en ryhtynyt tänä vuonna väkertämään, vaan paikkaan korttikirjoa vielä kaupan painotuotteilla. Itse kuulun vielä siihen vanhakantaiseen koulukuntaan, että kunnon kortti pitää olla, olkoon sitten ostettu tai itse nuperreltu.

Mistä päästäänkin lahjojen paketointiin. Taannoin pikkujouluissa vierustoveri sai pukinkontista prisman lihatiskin paperiin käärityn pötkylän. Siihen oli isketty ne vaa'an tulostamat tarratkin, tosin blankkoina. Arvuuteltiin, että onko siellä kalafile. No ei ollut, vaan jääskrapa. Olen myös kuullut urbaanilegendaa ikimuistoisesta pikkujoululahjasta. Se oli munakennoon sullotut yhdenkoon sukkahousut.