Vuoden vikat villasukat?

Villasukkien väsäämisessä oli pitkä tauko, tuli nähtävästi mitta täyteen sitä lajia. Kunnes piti taannoin keksiä pikaisesti yksi lahjaidea ja siitä mopo taas lähti keulimaan eli piti niitä sitten kotitarpeiksikin saada. No, mikäs sen mukavampaa kuin pyhinä tassutella uusissa villasukissa. Johan nuo alkusyksystä neulotut alkaakin olla nyppyyntyneitä, kovassa kulutuksessa olleet.

Tummaan raitalankaan lisäsin yksiväristä varteen, kantapäähän ja kärkeen. Beige-vaaleanpunaisesta kerästä olen tehnyt jo kahdet sukat, vieläköhän siitä riittäisi kolmansiin? Helpompaa olisi, jos osaisi neuloa kärjestä kantapäähän, niin näkisi langanmenekin, varteen kun voi säveltää jotain omiaan. Mikään ei sitten ole ärsyttävämpää kuin purkaa sen tähden, että lanka loppuu kesken. Näistä sukista en viitsinyt tehdä symmetrisiä vaan villisti erikuvioiset.

Syksyn urakkaneulonnan jälkeen tuntuu siltä, että nyt voisi pitää taukoa. Ei ole mitään inspiroivaa ohjetta odottamassa ja kaapissa on vain suttuisia keränloppuja, joista ei synny tiskirättiä kummempaa. Anonyymit ongelmaneulojat: toimisikohan neulomukseton tammikuu?

Rentoa Joulua!

Joulusutina alkaa pikkuhiljaa rauhoittua. Voisi ottaa mallia Tonttu Toljanterista, joka on nauttinut pari lasia glögiä ja ottaa jo rennosti. Nyt on sallittua kaatua sohvalle suklaalaatikko sylissään ja nousta sieltä sitten tapaninpäivänä. Mukavia joulunpyhiä!

Hoosiannaa pesuhuoneessa

Vesihuovutus menee ihan täydesti liikunnasta, niin fyysistä hommaa se on. Ainoa juttu, mikä touhussa närästää on se, että lopputulos on 100 %:sti jotain muuta kuin mitä oli suunnitellut. Mutta yllätysmomentit pitää ottaa vastaan avoimin mielin, käsityöstä kun on kyse. Huivityöhön otin marjapuuronväristä ja tummanruskeaa Suomen lampaan villaa ja lisäksi huopuvaa lankaa. Alkuasetelma oli seuraavanlainen: keskelle langat ja reunoille marjapuuroa. Toiselle puolelle asettelin suklaanruskeat hötöt ja reunoille vielä kerroksen vaaleanpunaista hattaraa.

Pitkän pötkylän vatkaaminen polvillaan kaakelilattialla olikin kuntoa vaativaa. Saippua roiskui ja jalat huusivat hoosiannaa, mutta lopputulos oli vaivan väärti. Kutistuma vaan oli järkyttävää. Lähtötilanteessa villaa oli n. 2 m x 0,5 m verran. Minun aggressiivisella käsialallani kutistumisprosentti oli hurja eli loppumitat olivat 1,2 m x 0,35 m. Kutistuma konkretisoituu parhaiten alla olevassa kuvassa. Ja jostain kumman syystä tavaramerkikseni tulee kaikkiin huiveihin kulmiin kummalliset lirpukkeet. Lopputuloksena oli takuuvarmasti lämmin ja ainakin uniikki kaulahuivi.

Pipoja ja muita lämmittimiä

Viimeaikoina postaukset ovat jääneet vähiin. Ei siksi, etteikö neulomuksia olisi valmistunut, vaan niiden kuvaaminen vuoden pimeimpään aikaan on sellaista kuurupiiloleikkiä valotuksen kanssa, ettei ole jaksanut hommaan ryhtyä.

Jostain syystä olen intoutunut neulomaan pipoja. Niillä onkin ollut käyttöä tänä talvena ja kun valikoima on runsaampi, niin voi vaihdella mielen ja asun värin mukaan. Pinkistä piposta tein kypärämallisen eli lyhensin alkuperäistä mallia roimasti ja jätin tupsun pois. Beigeä pipaa neuloin siihen asti, että lanka loppui, sitä taisi jäädä peräti 10 cm:n pätkä, joten tiukille otti.

Sukat syntyivät ex tempore -meiningillä läksiäislahjaksi hyvälle kollegalle. Toivottavasti lämmittävät!

Violetti liivi ja nyppypipa

Tämän liivin ohjeeseen törmäsin netissä ja koska sopivat langat olivat valmiina, niin eikun neulomaan. Mutta jälleen kerran olisi pitänyt tehdä kokoa pienempi. Kaipa tuo menettelee, kotihillevin kotihiippailuliivinä. Harmitusta hälventääkseni ompelin pääntiehen helmiä, vähän säihkettä tässäkin piti olla. Tumma violetti on värinä muuten erittäin vaikea saada kuviin tallentumaan oikein.

Jostain syystä tänä syksynä violetin ja luumun sävyt ovat säväyttäneet. Koska Novitan talvi 2010 -lehdessä oli kivan palmikkopipan ohje, niin sehän piti tehdä. Varsinkin noita nyppyjä oli hauska väsätä. Tein pipasta yhtä mallikertaa lyhyemmän, koska en halunnut hiippamallia. Sama mallikuvio kiertää koko pipan. Tykkään tuosta tosi paljon, toisen voisi tehdä vielä vaikka vaaleammalla värillä.

Säihkepaita ja hiippapipa

Paljettilangasta innostuneena tekaisin myös toisen pikkupaidan, tämä on beigestä langasta (ohje Novita talvi 2010). Tein hihoista lyhyemmät ja lyhensin myös helmaa reilusti, koska neulos tuppaa käytössä venymään. Edelliskerrasta viisastuneena tein myös yhtä kokoa pienemmän ja nyt paita on hyvä. Paksu lanka vaan tekee sen, että kappaleita yhteen ommeltaessa saumoista tuppaa tulemaan aikas tönköt. Kainaloissa on saumoista melkoiset tupot, mutta kyllä paitaa pystyy hyvin pitämään.

Kuvioneule oli helppo ja nopea tehdä ja sopii mielestäni hyvin tuohon paitaan.

Hiippalakki syntyi harmaan säihkepaidan jämälangoista, ihan perusjoustinneuleena. En ole kyllä ihan varma, voiko tämänikäinen eukko vielä pitää tuollaista "nuorisopipaa". Vähän takapainoinenkin tuo tuntuu olevan, mutta erilaiset tukkalaitteet mahtuvat kyllä hyvin sisään. 

Kynttiläpajalla

Olen intohimoinen kynttilöiden polttelija. Meillä kynttiläaika alkaa jo elokuussa ja joulua kohti tahti vain kiihtyy. Tänä syksynä osallistuin työväenopiston kynttiläpajaan. Jos on ensimmäistä kertaa valamassa, suosittelen kurssille osallistumista, siellä kuulee hyvät vinkit ja oikeat tekniikat. Yllä on mehiläisvahalevyistä tehtyjä joulupakettikynttilöitä.

Sievät lasipurkit ja kipot säästän kynttilänvalantaa varten. Hyvissä ajoin ennen joulua ryhdyn hamstraamaan myös maito- ja jukurttipurkkeja kuten kunnon nuukailija ikään, ne on tarkoitettu valumuoteiksi. Sitten vaan levittelen keittiön pöydät täyteen sanomalehteä ja otan villasukat jaloista. Nimittäin hikistä puuhaa se on, hellanvierustalla vesikattilan vierellä seisominen. Hauskimpia yhdistelmiä saa tekemällä kaksi- tai kolmivärisiä. Antaa edellisen kerroksen jähmettyä ja kaataa toisenväristä päälle. Tai sitten vaan kastelee erivärisiin seoksiin, niin kuin tein nuo itsenäisyyspäiväkynttilät.

Eräällä kurssilla joku valoi valkoisen kynttilämassan vanhaan kakkuvuokaan. Massan jähmetyttyä kumosi ja koristeli koko komeuden vaaleanpunaisella steariinilla ja valkoisella steariinimurulla. Sitä kakkua katsellessa herahti vesi kielelle!

Vastaus haasteeseen

Tanttaralla nakkasi mulle lapsuutta muistelevan haasteen. Katsotaanpa, mitä niistä ajoista muistuu mieleen.

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen - Mikä sinusta tulee isona?
Toimittajaksi taisin haluta ala-asteella, perusteluna, että saa tavata erilaisia ihmisiä. Sittemmin on ymmärtänyt, että kyllä niitä saa tavata monessa muussakin ammatissa.

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
Barbababa! Ja Kössi Kenguru oli ihana! Se oli sellainen kotitekoisen oloinen juttu. Nyt kun kössejä katsoo ylen arkistosta, niin naurattaa, miten hidastahtisia ne olikaan verrattuna tämän päivän piirrettyihin.

3. Lempileikkejäsi?
Barbit oli kyllä kova sana, mulla oli Daisy. Vistin ja narun hyppääminen oli lempparit ulkoleikeistä, niitä hypättiin joka välissä, hyppäsin jopa "kainaloita". Nyt naruhyppyä varten pitää jo varustautua tenalla...

4. Parhaat synttärit ja miksi?
En muista erityisesti mitään tiettyjä, kaikki juhlat oli varmaan kivoja. Ja kohokohta oli aina onginta.

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
Lyhyen matkan juoksu tuntui luonnistuvan, samoin korkeus ja pituus ainakin jollain lailla.

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?
Stray Cats (ah, Brian Setzer on vieläkin namu), sitä vein kouluun soitettavaksi tokaluokkalaisena. Sitten tuli Kajagoogoo vähän myöhemmin, söpöjä takkutukkia nekin.

7. Paras joululahjasi/muu lahja minkä olet saanut?
Oma stereomankka, jossa oli myös radio. Oli meinaan kovassa käytössä, kun Ocsidia nauhoitin kaseteille.

8. Mitä olisit elämässäsi halunnut tehdä, jota et ole vielä tehnyt?
Tää kysymys ei liity lapsuuteen mitenkään, mutta ne pitsineulevillasukat tarttis joskus toteuttaa...

9. Lisää lapsuudenaikanen kuva.
Olen nyt tylsä ja jätän paperikuvat rauhaan varaston perukoille.

Jouluisia origameja

Eipä näytä riittävän, että työssäni käsittelen papereita ja lisäksi tutkin niitä, pitää vielä vapaa-ajallakin näköjään ryhtyä niitä taittelemaan. Vinkkejä joulunalusaikaan hain jouluisia origameja -kurssilta. Pitänee laittaa hieman selvennöksiä kuvatekstein. Yllä siis joulukuusi, kello ja muutama joulupukki.

Sitten on espanjalainen rasia, vihreä kori ja pari tähtirasiaa.

Erimallisia tähtiä ja yläreunassa yksi hyrrä.

Valkoinen enkeli, possu - ja sitten hylje, josta piti tulla poro...(se on kurssin käymättömän tekele).

Ja lopuksi pari vesipommia. Selkeästi noissa töissä erottuivat omat suosikit, joita oli kiva taitella. Sitten oli ne, jotka olivat tosi ällötyksiä. Sitten oli ne, joista ei meinannut tulla yhtään mitään, kuten keskikuvan viisisakarainen sininen tähti. Lopullinen malli voi näyttää todella yksinkertaiselta, mutta sen aikaansaaminen on yhtä tuskaa. Itse tykkään selkeistä, symmetrisistä töistä. Mitä epäsymmetrisempi, sen hankalampi jotenkin oli lopputulosta hahmottaa. Mutta ehkä noista jotain joulukortteja syntyy...

Säihkettä syksyyn

Tämä pikkupusero oli seurausta hetken inspiraatiosta, kun törmäsin ohjeeseen netissä. Paksu, paljetein säihkyvä lanka ja jättimäiset 12:n puikot takasivat sen, että työ valmistui nopeasti ja tuskitta. Yksi kappale valmistui yhdeltä istumalta, nopeampi neuloja varmaan neuloisi koko vaatteen valmiiksi yhdeltä istumalta. Nyt jos aloittaisin, ottaisin vähän pienemmät puikot. Vähän verkkomainen ja väljä neulejälki sopinee tuonlaiseen työhön.

Kun olin neulonut kaikki kappaleet yhteen ja saanut kauluksenkin valmiiksi, satuin vilkaisemaan vielä kerran alkuperäistä ohjevalokuvaa. Sen jälkeen suusta pääsikin julkaisukelvotonta tekstiä. En millään viitsisi ryhtyä purkamaan työtä, jotta saisin ohjeen kaltaiseksi. Menettelee tuo noinkin.

Iines Ankan muotitalossa

 

Nämä luomukset ovat jo vanhempaa tuotantoa, mutta laitetaan tänne jos vaikka joku saa näistä inspiraatiota. Taannoisessa huovutuksen työpajassa tarkoituksena oli tehdä laukku käsin vesihuovuttamalla. Koska itse vierastin ajatusta kanniskella huopaista veskaa käsivarrellani, niin ajattelin tehdä sen jollekulle lahjaksi. Reilunkokoiseksi arkilaukuksi tarkoitetusta tulikin minun huovutuskäsialallani iltalaukun kokoinen. Koska homma meni alkuperäisestä suunnitelmasta suteen, niin ajattelin pistää kunnolla tuulemaan ja tehdä lopputuloksesta jotain todella epätavallista. Syntyi laukku, joka kai sopisi tyylillisesti Iines Ankalle, mutta joka päätyi kummitytön lahjapakettiin.

Samoilla Suomen lampaan villoilla vähän värejä sekoitellen syntyi myös huivi, jonka koristeeksi uhrasin palasiksi leikatun vanhan sifonkihuivin. Lisäkoristeena huopuvaa lankaa epämääräisesti aseteltuna. Mutta kappas: kaikesta ennakkosuunnittelusta huolimatta lopputulos oli täynnä reikiä! Kääk! Taas menivät suunnitelmat uusiksi. Vanha sanonta "Mitä et voi peittää, korosta" päti tässäkin tapauksessa. Niinpä ompelin reikien ympärille helmiä ja tämäkin tekele pääsi lahjapakettiin. Hyvin kuulema kelpasivat!

Hallouveenia!

 

Vuoden pimein aika taitaa alkaa ihan virallisestikin piakkoin. Arkikokemuksen perusteella sitä on ollut jo pitemmän aikaa. Olen kaivanut valosarjat jo muutamia viikkoja sitten esiin, lisäksi kaikki mahdolliset lyhdyt on otettu käyttöön.

Kakkosterassille löysi tiensä taannoin vanha rottinkikukkapöytä. Tämäkin yksilö tuli kirpparilta, hinta 4 €. Pintaan vetäisin värillisen puunsuojan, koska ulkokäyttöön vaikkakin sateensuojaan oli tarkoitus. Hyvin kesti kesän porotukset näköjään. Muu oheisroju on mummuni perintönä tullutta.

Kirpparilla on hauskaa muuten tehdä hintavertailua, kuten "kovan rahan" kaupoissa ikään. Jos hakee jotain tiettyä juttua, kiertely kannattaa. Kuten nyt tuollaista rottinkista pikkupöytää kukkasille, niissäkin hintahaitari oli hiuksianostattava. Kallein tyrkyllä ollut oli 22 €. Hyllyn toiselle puolelle talsimalla säästin siis tukon rahaa. Joissain artikkeleissa taas hinnat ovat pysyvästi korkealla, kuten panimoiden vanhoissa pullolaatikoissa, niistä selvästi halutaan kääriä setelit. Näiden kohdalla olen törmännyt jopa sisustusliikkeissä halvempiin hintoihin kuin kirpputoreilla. Mutta kun aito pulloloota eteen kävelee, niin lompsaa on raotettava, hinnasta viis.

Pakkasaamu

Tänään oli ensimmäinen kunnon pakkasaamu, joka pääsi puraisemaan myös puutarhassa. Lintujen ruokintapaikalla käy kova kuhina aamusta iltaan. Osa tinteistä joutuu jonottamaan vuoroaan. Siemeniä hotkitaan siihen malliin, että kohta meillä vaappuu niin pullukoita tintturoita, etteivät pian mahdu lintulaudan reiälle syömään. Puhumattakaan siitä, että kaupasta ei kerkiä siemeniä kantamaan siihen tahtiin kun niitä menisi.

 

Villakoirien ympäröimä vilukissa

Hartioiden lämmitin syntyi palaponchon ohjeella. En ole yli kymmeneen vuoteen neulonut mitään suurempaa työtä. Ohje oli kuitenkin helppo kutoa ja se olikin mallin valinnan ehto. Isommissa töissä touhu on ensimmäisen kappaleen kohdalla vielä mukavaa, mutta neuloessaan vaikkapa sitä villapaidan viimeistä hihaa tylsistyminen kilpistyy. Sen vuoksi olen saattanut olla lopen kyllästynyt koko tekeleeseen sen valmistuttua, joten paidat ovat monesti jääneet kaapin pohjalle lähes käyttämättä ja päätyneet aikanaan kirpputorille. Niinpä siksi onneksi tässä ohjeessa oli vain kaksi kappaletta.
 

Neuloessani pitkästä aikaa mohairlankaa muistin taas, miksi moisia karvalankoja en ole aikapäiviin kaupasta kantanut. Neulojalle tuli nimittäin palautetta siitä, että sohvan ympärillä juoksentelee melkoinen mohairvillakoirien armeija. No, melko harmiton sivuvaikutus tuo kumminkin on ja imurin kanssa riehumalla siitä selviää.

Testikäytössä poncho on osoittautunut kyllä lämpimäksi. Sen sijaan kovin vauhdikkaita käännöksiä sen kanssa ei kannata tehdä, nimittäin pitsineuleen isohkot reiät nappaavat tomerasti kiinni ovenkahvoihin ja sitten vauhti tyssääkin kuin kelkka hiekkarannalla. 

Kamerakotelo huovuttaen

 

Valokuvausta harrastavassa taloudessa tarvittiin eittämättä kamerakotelo. Nehän joutuu aina ostamaan kameran lisäksi, koskaan eivät kuulu samaan kauppaan. Vaikka kakkoskameran malli oli tuikitavallinen, niin kaupasta vaan ei meinannut löytyä sopivaa. Tai ainakin hinta oli hirmuinen. Totesin, että teen sopivankokoisen suojuksen vesihuovuttamalla. Tuleepahan samalla jotain muuta kuin kaupan keinonahkakaukalot.
 

Leikkasin kaavan solumuovista ja tein sen tuplamitoilla. Väriyhdistelmänä vihreää ja violettia suomenlampaan villaa. Alkuasetelma näyttikin lähinnä olkalaukulta, mutta annas olla, kun kutistuminen alkoi, niin siitä ei meinannut loppua tulla. Taskua joutui jo venyttelemäänkin. Napakka tuli, mutta läppä venyi kuin lehmän utareet. Läppä on sen verran pitkä, että se pysyy kiinni hyvin ilman kummempia kiinnitysviritelmiä. Ei tämä kotelo mikään iskunkestävä ole, mutta ajaa asiansa pokkarin kohdalla. Ykköskamera onkin sitten eri juttu. Kas huovutettua järkkärikoteloa kanniskelevaa valokuvaajaa tuskin otettaisiin kovin vakavasti.

Harhailua sukkaputkessa

Nämä sukat syntyivät syksyyn sopivalla marjapuuroraitalangalla ja terästettynä pinkillä kantapäällä. Jotensakin tuo sekava raitalanka vähän rauhoittuu, kun siihen lisää mukaan jotain yksiväristä. Samalla kantapään ja kärjenkin halutessaan voi neuloa paksummalla langalla, kestääpähän vähän paremmin.

Toisiin sukkiin oli tarkoitus käyttää vanhaa lankavarastoani. Tilaajan toiveena oli "lämpöiset" ja "villasukat". Noihin sukkiin käytin lankaa neljästä eri keränlopusta. Halusin neuloa leveämpää raitaa ja leikkelin ylläolevasta raitalangasta pätkiä värien mukaan. Enää en tekisi niin. Langanvaihtoja nimittäin tulee parin-kolmen kerroksen välein, jälki on muhkuraista ja päättelyurakka armoton. Sitäpaitsi nyt kävi niin, että osa langoista loppui ennen sukkien valmistumista, joten purkuun meni ja kuvio oli mietittävä uudelleen. Välillä sitä joutuu kummasti nöyrtymään kutimensa äärellä. Nämä sukat eivät ole paras esitykseni tällä saralla, mutta ainakin työvoitto.

Perusmarkettilankojen jälkeen ajattelin hienostella ja kokeilla jotain uutta, sellaista saksalaista liukuvärjättyä. Mutta tällä kertaa neulojalla taisivat jäädä aivot narikkaan, kun lähti lankakaupoille. Puikkohyllyllä valitsin hienon väriset 2,5:t, mutta lankahyllylle päästyäni puikkojen väri oli jo päässyt unohtumaan. Että voi olla kanan muisti. Neulopa siinä sitten monivärjättyä lankaa kirjavilla puikoilla, kun ei tiedä missä puikko päättyy ja lanka alkaa. Hienot on puikot ja lankakin, juu. Mutta taitaa noiden sukkien valmistuminen mennä pitkälle ensi vuoden puolelle. Seuraavaksi kiitos jotain muuta.