Harhailua sukkaputkessa

Nämä sukat syntyivät syksyyn sopivalla marjapuuroraitalangalla ja terästettynä pinkillä kantapäällä. Jotensakin tuo sekava raitalanka vähän rauhoittuu, kun siihen lisää mukaan jotain yksiväristä. Samalla kantapään ja kärjenkin halutessaan voi neuloa paksummalla langalla, kestääpähän vähän paremmin.

Toisiin sukkiin oli tarkoitus käyttää vanhaa lankavarastoani. Tilaajan toiveena oli "lämpöiset" ja "villasukat". Noihin sukkiin käytin lankaa neljästä eri keränlopusta. Halusin neuloa leveämpää raitaa ja leikkelin ylläolevasta raitalangasta pätkiä värien mukaan. Enää en tekisi niin. Langanvaihtoja nimittäin tulee parin-kolmen kerroksen välein, jälki on muhkuraista ja päättelyurakka armoton. Sitäpaitsi nyt kävi niin, että osa langoista loppui ennen sukkien valmistumista, joten purkuun meni ja kuvio oli mietittävä uudelleen. Välillä sitä joutuu kummasti nöyrtymään kutimensa äärellä. Nämä sukat eivät ole paras esitykseni tällä saralla, mutta ainakin työvoitto.

Perusmarkettilankojen jälkeen ajattelin hienostella ja kokeilla jotain uutta, sellaista saksalaista liukuvärjättyä. Mutta tällä kertaa neulojalla taisivat jäädä aivot narikkaan, kun lähti lankakaupoille. Puikkohyllyllä valitsin hienon väriset 2,5:t, mutta lankahyllylle päästyäni puikkojen väri oli jo päässyt unohtumaan. Että voi olla kanan muisti. Neulopa siinä sitten monivärjättyä lankaa kirjavilla puikoilla, kun ei tiedä missä puikko päättyy ja lanka alkaa. Hienot on puikot ja lankakin, juu. Mutta taitaa noiden sukkien valmistuminen mennä pitkälle ensi vuoden puolelle. Seuraavaksi kiitos jotain muuta.

Putkikaulus ja päänlämmitin

Vaihtokaupoilla saamaani syystakkiin piti keksiä jokin huivintapainen. Ja miksei samaan syssyyn tietysti sopiva pipokin. Paksusta langasta ne valmistuivatkin nopeasti. Kauluri tai mikälie irtokaulus on ihan oma design kun ei sopivaa lehdistä löytynyt (6:n pyöröpuikoilla 120 s putkeen neulottuna 4 s oikein, 4 s nurin, helppo kuin mikä). Pipoon ohjeet sain langan vyötteestä. Jostain syystä tuo petrolinsininen oli väri, jonka suuntaan käsi lankahyllyllä ojentui.

Tulis nyt vaan ne syyskylmät, niin pääsis näitäkin käyttämään.

Sukkasato

Syksyn tultua odotan viikonloppua sen takia, että voi neuloa vaikka koko päivän. Neuloessaan voi antaa tajunnanvirran viedä tai sitten työstää jotain pohdittavaa juttua valmiiksi. Mutta jostain päästä noita vanhoja villasukkia tarttis ryhtyä heittelemään poiskin. Mahtaisko loppuunkulutetulla sukkaparalla olla vielä uusiokäyttöä? Autonvahaukseen vaikka? Vinkit kehiin!

Tämä sukkalanka oli väreiltään keväinen mutta niin herkullinen, ettei ohi voinut kaupassa kävellä. Siitä oli tehtävä sukat syysiltojen iloksi. Kyllä on raitasukkien neulominen helppoa, eikä tarvitse juurikaan pätkiä päätellä. Langanloppupaljouden kanssa tuskailevan neulojan onneksi on olemassa raitageneraattori, jos ne nurkissa pyörivät pikkukerät haluaa sittenkin hyödyntää.

Toiset sukat valmistuivat miehisemmillä väreillä. Näköjään olen addiktoitunut noihin raitalankoihin. Lisäsin raitojen pariksi petrolinsinistä, joka tekikin sopivan säväyksen. Ideoin varteen rimpsureunan, jolle tuleva käyttäjä ensin kurtisti kulmiaan, mutta jalassa tuo ei kyllä erotu ollenkaan. Väreiltään sopivat muuten hyvin Reino-tohveleiden pariksi!

Yksi raitalankakerä on vielä jemmassa, mutta sitten pitäis kyllä jo siirtyä muihin lankoihin. Raitalankojen keskenään yhdistämisessä onkin nimittäin haastetta kerrakseen.

Sohvaperunoiden muotitrendit

En tiedä, mistä tämä vimma nyt on tullut laittaa koko villasukka-arsenaali uusiksi. Enkä tiedä, kuinka kauan tätä kestää. Sitten en varmaan neulo sukkia vähään aikaan. Joskus on käynyt niin, että neulomisesta on tullut yliannostus, eikä homma kiinnostanut vuosikausiin. Siitä muistutuksena minulla odottaa laatikossa 15 vuotta vanha pitsineulepusero, josta puuttuu vain puolikas hihaa. Maratonneulojalla näemmä iski ankarat maitohapot juuri siinä kohtaa. Eivätkä ne villapuseromaitohapot ole vieläkään liuenneet. Mutta kyllä sekin pusero joskus vielä valmistuu, ehkä ensi kesäksi. Tai ehkä sitten joskus.

Nämä sukat ovat viikonlopun tuotosta. Kuka muuten vielä kehtaa epäillä, että suomalainen mies ei osaa pukeutua? Tai ettei ainakaan ymmärrä värien sopusoinnusta mitään? Tämä sukkalanka valikoitui juuri väriharmoniaa silmälläpitäen. Eli että harmaa kotineuletakki, harmaat polvipussicollegehousut ja harmaat villasukat rimmaavat yhteen. Kaukosäädinkin sopii kokonaisuuteen upeasti. Kyllä kelpaa röhnöttää sohvan nurkassa, kun kuteet on sävysävyyn. Taulukauppiaillekin kehtaa avata oven, kun kotiasu on näinkin tyylikäs. It's grey, man!

Villasukkablues

Villasukat ovat maailman parhaimmat jalkineet, siis sisäkäytössä. Jos laskettaisiin villasukkien keskikulutuslukemat, tämä talous nousisi ehdottomasti tilaston kärkeen. Meillä sukkia pidetään jouluna ja juhannuksena, pakkasella ja helteellä. Niitä pidetään jopa kaksia päällekkäin.

Vuosien varrella on tullut neulottua jos jonkinväristä sukkaa, mistä jäämistönä on kirjava valikoima kirjavia langanloppuja. Nämä valmistuneet raitasukat olivat tilaustyö. Jos villasukkien kutomisesta haluaa jännitystä etsiä, niin näissä sukissa sitä oli: koko ajan tehdessäni jännitin riittääkö jämälangoista suunnittelemani raidoitus myös toiseen sukkaan. Ja jos ei riitä, pitääkö purkaa molemmat sukat ja vaihtaa strategiaa.

Vaikka sukkia on tullut tehtyä tusinoittain, olen niiden tuotekehittelyssä vielä noviisi. Kudon aina samalla ohjeella. Kerran yritin ohjetta, joka alkoi kärjestä, mutta en tajunnut ollenkaan, miten kantapää olisi pitänyt neuloa. Joten purin ja palasin vanhaan ohjeeseen. En myöskään jaksa perehtyä mihinkään pitsi- tai palmikkokuvioihin; haluan sileää nopeasti valmistuvaa ja mahdollisimman hauskoilla väreillä. Omistan mm. keltaiset, pinkit ja limenvihreät sukat. Niitä voi sitten yhdistellä sopivasti sävy sävyyn virttyneiden kotiverkkarien kanssa. Mutta ihailen kyllä vilpittömästi muiden tekemiä hienoja pitsisukkia.