Syksy ilmiselvästi on tulossa, kun kutimet alkavat kutkuttaa. Nämä sukat valmistuivat pitkänmatkanbussin kyydissä. Nyt vasta olen tajunnut, miten hyvää matkavietettä kutominen on. Aiemmin tein aina jotain "hyödyllistä", luin, kirjoitin, kommentoin, editoin, mutta neulomalla saa sentään jotain konkreettista aikaan! Ja jos luurit on korvilla, sitä vikkelämmin.
Taannoin kudoin täpötäydessä junassa sukkaa. Vieressäni istui hermostunut nuorehko jamppa, jolla ei ollut matkankulua. Silminnähden häntä ahdisti, kun istuin hiljaa vieressä tyytyväisenä sukkaa kutoen. Matkani taittui oikein mukavasti ja sukkakin valmistui. Hän sen sijaan vääntelehti, vaihtoi asentoa alituiseen, kääntyili ja haroi tukkaansa. Minulla varmasti sama ilmiö toistuisi tietokonepelin ääressä.
Langat ja värit löytyivät ihan omasta varastosta. Mielestäni keskiharmaa sukkalanka on tylsintä, mitä kuvitella saattaa. Oikea mummolanka. En tajua, miten sellaisen olen mennyt joskus hankkimaan. Heittelemällä erivärisiä keriä vierekkäin sekin löysi sähäkän väriparin. Tuontapaisen kuvion olen joskus jossain blogissa nähnyt, mutta eihän kuvaa tietenkään siihen hätään löytänyt, joten se piti säveltää neuloessa. Ihan hyvä tuli. Kääntöpuolena on päättelyurakka, argh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti