Valerullaverho

Keittiön verhoilme kaipasi uudistusta. Aikanaan häthätää muuton yhteydessä kyhätyt paneeliverhot olivat auttamattomasti mennyttä muotia. Ne oli pistettävä vaihtoon ja samalla piti tyyliäkin muuttaa. Valerullaverhon tekeminen olikin yllättävän helppoa. Vanha tarrakisko jäi entiselle paikalleen. Kankaan yläreunaan tarranauha ja sitten vaan sivusaumojen ompelu ja sitomisnauhat perään. Rullan sisälle pyörittelin pahvista pötkön, jonka ympärille kangas oli helpompi kääriä. Ja sitäpaitsi tämä malli sopii laiskalle ompelijalle: alareunaa ei ole pakko edes ommella, koska se jää piiloon. Jos haluaa tehdä romanttisemman version, valitsee vaan valuvamman kankaan eikä laita pötköä rullan sisään. Voisi sopia vaikka makuuhuoneeseen.

Toiseen ikkunaan tein pitkän verhon samasta kankaasta. Narun tupsuineen pyörittelin laatikon pohjalta löytyneestä vanhasta pellavanarusta. Eipä sitäkään tarvinnut kaupasta lähteä ostamaan ja tuli juuri tyyliin sopivan rouhea. Tankokin meni vaihtoon: vanha paneeliverhokisko sai väistyä romanttisemman tyylin tieltä. Saas nähdä, miten kauan tämä patjaraitatyyli pitää.

Rantafileenä?

No ei kyllä. Ihanaa, että kesä on vihdoin tullut jääkauden jälkeen, mutta jotensakin viimevuotisen hellepiinan jälkeen ei kiinnosta vähääkään auringossa paistuminen. Eikä siitä tässä tapauksessa mitään hyötyä olisikaan. Sen sijaan lyön luukut kiinni, vedän verhot ikkunan eteen ja tökötän tiukasti sisällä kuumimmat tunnit. Ulos vetävät vain yhä uusiin kukkiin innostuneet perennat, jotka janoisina hamuavat kohti vesiletkua.

Pihassa kuuluu jatkuvaa surinaa minne vaan meneekin. Se ei tule ruohonleikkurista, vaan kimalaisista jotka ovat huumaantuneet lämpimästä ja vihdoin auenneista kukkasista. Valinnanvaraa totisesti niillä riittää.

Luteilla on lemmenviikot. Useampi pariskunta aloitti puuhastelunsa ihan silmien alla pihasireenissä. Vähän ne häiriintyivät lähelle tulleesta linssistä, mutta jatkoivat sitten kömyämistään. Minkähänlainen kanta tuostakin seuraa?

Vanha vihulainen täällä taas

Kuva-arvoitus: arvaa mikä tuo iloisen punainen kehveli on keskellä kuvaa? Aivan oikein, vanha vihulainen liljakukko on jälleen palannut. Puoliksi syöty lehti todistaa, että valmiiksi katetulla pöydällä on käyty.

En kyllä olisi uskonut, että ihan näin äkkiä ilmestyy, mutta tuli ketku sittenkin. Oli pistänyt leirinsä pystyyn kirjopikarililjaan. Siis justiinsa siihen, mitä en ollut arvannut myrkyttää. Kaikki liljasukuihin kuuluvat ilmeisesti kelpaavat. Ja varmaan vähän muutkin. Kiukusta pihisten kävin hakemassa lapion ja listin sen. Vanhat opit ovat vielä hyvin muistissa viime kesältä!

Hostat näyttävät olevan koskemattomia. Toistaiseksi. Ähäkutti, täällä myrkkypullon kanssa odotellaan.

Karvakäpy kasvusuhdanteessa

Viime kesänä istutetun karvakävyn kasvu näyttää tällä hetkellä noususuhdanteiselta. Neljännen kvartaalin taantuma näyttää väistyneen, ja kohde on saanut uutta nostetta. Ennusteisiin vaikuttavat luonnollisesti orkideamaailman suhdanteet, mutta kaikki voitava tehdään, jotta lopputuloksessa päästäisiin plussan puolelle.
 

Arviot tulevaisuudesta ovat varovaiset. Toisella vuosineljänneksellä on nähtävissä kehitystä, ja mikäli olosuhteet pysyvät otollisina, mahdollisuuksia on vaikka mihin. Odotukset on kuitenkin pyrittävä pitämään kohtuullisina. Omistajan hermostuneisuus näkyy välittömästi tuloksessa, luo epätietoisuutta ja arvailuja tulevasta kehityksestä. Nyt edellytetään pitkäjänteisyyttä, koska lyhyellä aikavälillä huomattaviin voittoihin ei tulla pääsemään.