Hola, Kuuba!

Matka castrolaiseen sosialismiin oli erikoinen elämys. Kotimaan lumikinokset ja pakkaset unohtuivat tyystin uppoutuessa Karibian rentoon menoon, sikarintuoksuun ja salsan rytmeihin. Viime vuosina Kuuban talouselämässä ovat puhaltaneet muutoksen tuulet, mutta silti yhä vieläkin maassa on tiukka valtion kontrolli, joka ulottuu jokaisen kansalaisen elämään.

Maahantuloviranomaisten kanssa jouduin ongelmiin välittömästi. Passintarkastuksesta minut palautettiin heti takaisin, koska lennolla jaetusta turistikortistani puuttui matkatoimiston leima. Ammatissani olen toki tottunut siihen, että väliäkö sillä, mikä paperin sisältö on, mutta leima pitää olla. Aseistautunut vartija kävi kiikuttamassa minut pois kaikkien jonottajien edessä kuin suuren rikollisen. Sen aikaa odoteltiin, että minulle haettiin uusi käypä kuponki. En tosin viitsinyt tässä vaiheessa nipottaa ja kertoa, että siihen isketty leima ei ollut oman matkatoimistoni, koska se selvästikään ei tässä ollut pääasia.

Pääkaupunki Havannan katukuva on kuin suoraan 1950-luvulta. Noiden vanhojen amerikanrautojen loputonta kavalkadia seuratessa sitä ryhtyi epäilemään, että ollaanko 2000-luvulla lainkaan. Chevroletit, Dodget, Buickit ja muut lipuivat ohi missä vain talsikin. Näissä autoissa sentään on kunnon jousitukset, muhkeat pölläytykset ja tutisevat pörinät! Katalysaattori oli tuntematon käsite *köh köh*. Matkustamalla vanhan avoauton etupenkillä ilman turvavyötä oppi kummasti luottamaan kuskin taitoihin. Niin oliks täällä kauhukahvaa missään...?

Havannan hotellin ikkunanäkymät eivät olleet järin romanttiset (huomaa kalterit), mutta läheisen teatterin operettitarjonnan kuuluminen ehkä paikkasi tuota puutetta. Kuunneltuaan iltapäivän harjoitusluritukset saattoi nauttia illan esityksen läpiviennistä mukavasti sängyllä loikoillen.

Moni länsimaissa itsestään selvä asia on täällä harvinaisuus. Kuten kännykät. Koululaiset eivät tosiaankaan näpränneet iPhonea tai kulkeneet luurit korvilla. Sen sijaan meillä sellainen outous kuin puhelinkioski koristi lähes jokaista kadunkulmaa ja niillä oli ahkerasti käyttäjiä.

 

Vallankumousmuseo oli sijoitettu entiseen presidentilliseen palatsiin, jonka Castron joukot ottivat 1950-luvulla haltuunsa. Luonnollisesti juuri mitään alkuperäistä irtainta ei ollut jäljellä, mutta sentään hienot puitteet. Museossa esiteltiin perusteellisesti vallankumouksen historia verisine vankipukuineen ja aseineen. Kuvassa parhaiten säilytynyt tila eli peilisali.

Kuubalainen musiikki soi kaikkialla. Lähes jokaisessa itseään kunnioittavassa ravintolassa (pääosin valtion omistuksessa, huom.) oli iltaisin ja usein myös päivisin livebändi. Pääsääntöisesti musisoijat myivät omia levyjään, jotka olivatkin yllättävän laadukkaita, sekä musiikillisesti että äänentoistollisesti.

Enpä ollut ennen käynyt tupakkakaupassa, mutta tulipa niissäkin vitriineitä nuuskittua. Sikarien valmistus on edelleen pitkälti käsityötä ja siinä on monta eri vaihetta. Tupakkakasvista käytetään sen eri kasvuvaiheissa eri osat ja ne vaikuttavat sikarin laatuun.

Rantalomakohde Varadero oli sitten puolestaan kuin mikä tahansa turistirysä, lukuun ottamatta niitä mainittuja amerikanrautoja. Iso hotellikompleksi oli kuin jättimäinen ruotsinlaiva, jonka syövereihin olisi voinut upota viikkokausiksi poistumatta alueelta kertaakaan. Täällä ei ollut mitään aitoa kuubalaisuutta paitsi hotellien työntekijät, jotka työpäivän päätyttyä järjestettiin yhteiskuljetuksilla pois alueelta.

 

All inclusive (suom.) ”Ai kato hei, me saatiin tällätteet rannekkeet. Pääseeks näillä joka vehkeeseen?”

Mangrovepuut olivat rannikolla yleisiä. Samalla kun ne tarjoavat villillä juurakollaan suojaa erilaisille mereneläville, ne todennäköisesti ovat taannoin toimineet myös kutsumattomien maahantunkeutujien hidasteena. Tuossa ruovikossa tarpominen olisi vähintäänkin haastavaa.

Kaikkinensa matka oli lyhyeksi jäänyt hyppäys kuubalaiseen elämänmenoon. Aina reissuilta tarttuu mukaan jotain, josta voi oppia. Suomalainen säntillisyys ja oravanpyörässä juokseminen joutuivat uuteen valoon. Elämänasenne voi olla jotain ihan muutakin.