Villasukkablues

Villasukat ovat maailman parhaimmat jalkineet, siis sisäkäytössä. Jos laskettaisiin villasukkien keskikulutuslukemat, tämä talous nousisi ehdottomasti tilaston kärkeen. Meillä sukkia pidetään jouluna ja juhannuksena, pakkasella ja helteellä. Niitä pidetään jopa kaksia päällekkäin.

Vuosien varrella on tullut neulottua jos jonkinväristä sukkaa, mistä jäämistönä on kirjava valikoima kirjavia langanloppuja. Nämä valmistuneet raitasukat olivat tilaustyö. Jos villasukkien kutomisesta haluaa jännitystä etsiä, niin näissä sukissa sitä oli: koko ajan tehdessäni jännitin riittääkö jämälangoista suunnittelemani raidoitus myös toiseen sukkaan. Ja jos ei riitä, pitääkö purkaa molemmat sukat ja vaihtaa strategiaa.

Vaikka sukkia on tullut tehtyä tusinoittain, olen niiden tuotekehittelyssä vielä noviisi. Kudon aina samalla ohjeella. Kerran yritin ohjetta, joka alkoi kärjestä, mutta en tajunnut ollenkaan, miten kantapää olisi pitänyt neuloa. Joten purin ja palasin vanhaan ohjeeseen. En myöskään jaksa perehtyä mihinkään pitsi- tai palmikkokuvioihin; haluan sileää nopeasti valmistuvaa ja mahdollisimman hauskoilla väreillä. Omistan mm. keltaiset, pinkit ja limenvihreät sukat. Niitä voi sitten yhdistellä sopivasti sävy sävyyn virttyneiden kotiverkkarien kanssa. Mutta ihailen kyllä vilpittömästi muiden tekemiä hienoja pitsisukkia.