Hoosiannaa pesuhuoneessa

Vesihuovutus menee ihan täydesti liikunnasta, niin fyysistä hommaa se on. Ainoa juttu, mikä touhussa närästää on se, että lopputulos on 100 %:sti jotain muuta kuin mitä oli suunnitellut. Mutta yllätysmomentit pitää ottaa vastaan avoimin mielin, käsityöstä kun on kyse. Huivityöhön otin marjapuuronväristä ja tummanruskeaa Suomen lampaan villaa ja lisäksi huopuvaa lankaa. Alkuasetelma oli seuraavanlainen: keskelle langat ja reunoille marjapuuroa. Toiselle puolelle asettelin suklaanruskeat hötöt ja reunoille vielä kerroksen vaaleanpunaista hattaraa.

Pitkän pötkylän vatkaaminen polvillaan kaakelilattialla olikin kuntoa vaativaa. Saippua roiskui ja jalat huusivat hoosiannaa, mutta lopputulos oli vaivan väärti. Kutistuma vaan oli järkyttävää. Lähtötilanteessa villaa oli n. 2 m x 0,5 m verran. Minun aggressiivisella käsialallani kutistumisprosentti oli hurja eli loppumitat olivat 1,2 m x 0,35 m. Kutistuma konkretisoituu parhaiten alla olevassa kuvassa. Ja jostain kumman syystä tavaramerkikseni tulee kaikkiin huiveihin kulmiin kummalliset lirpukkeet. Lopputuloksena oli takuuvarmasti lämmin ja ainakin uniikki kaulahuivi.