28. marraskuuta 2010

Säihkepaita ja hiippapipa


Paljettilangasta innostuneena tekaisin myös toisen pikkupaidan, tämä on beigestä langasta (ohje Novita talvi 2010). Tein hihoista lyhyemmät ja lyhensin myös helmaa reilusti, koska neulos tuppaa käytössä venymään. Edelliskerrasta viisastuneena tein myös yhtä kokoa pienemmän ja nyt paita on hyvä. Paksu lanka vaan tekee sen, että kappaleita yhteen ommeltaessa saumoista tuppaa tulemaan aikas tönköt. Kainaloissa on saumoista melkoiset tupot, mutta kyllä paitaa pystyy hyvin pitämään.


Kuvioneule oli helppo ja nopea tehdä ja sopii mielestäni hyvin tuohon paitaan.


Hiippalakki syntyi harmaan säihkepaidan jämälangoista, ihan perusjoustinneuleena. En ole kyllä ihan varma, voiko tämänikäinen eukko vielä pitää tuollaista "nuorisopipaa". Vähän takapainoinenkin tuo tuntuu olevan, mutta erilaiset tukkalaitteet mahtuvat kyllä hyvin sisään. 

25. marraskuuta 2010

Kynttiläpajalla


Olen intohimoinen kynttilöiden polttelija. Meillä kynttiläaika alkaa jo elokuussa ja joulua kohti tahti vain kiihtyy. Tänä syksynä osallistuin työväenopiston kynttiläpajaan. Jos on ensimmäistä kertaa valamassa, suosittelen kurssille osallistumista, siellä kuulee hyvät vinkit ja oikeat tekniikat. Yllä on mehiläisvahalevyistä tehtyjä joulupakettikynttilöitä.


Sievät lasipurkit ja kipot säästän kynttilänvalantaa varten. Hyvissä ajoin ennen joulua ryhdyn hamstraamaan myös maito- ja jukurttipurkkeja kuten kunnon nuukailija ikään, ne on tarkoitettu valumuoteiksi. Sitten vaan levittelen keittiön pöydät täyteen sanomalehteä ja otan villasukat jaloista. Nimittäin hikistä puuhaa se on, hellanvierustalla vesikattilan vierellä seisominen. Hauskimpia yhdistelmiä saa tekemällä kaksi- tai kolmivärisiä. Antaa edellisen kerroksen jähmettyä ja kaataa toisenväristä päälle. Tai sitten vaan kastelee erivärisiin seoksiin, niin kuin tein nuo itsenäisyyspäiväkynttilät.


Eräällä kurssilla joku valoi valkoisen kynttilämassan vanhaan kakkuvuokaan. Massan jähmetyttyä kumosi ja koristeli koko komeuden vaaleanpunaisella steariinilla ja valkoisella steariinimurulla. Sitä kakkua katsellessa herahti vesi kielelle!

24. marraskuuta 2010

Vastaus haasteeseen

Tanttaralla nakkasi mulle lapsuutta muistelevan haasteen. Katsotaanpa, mitä niistä ajoista muistuu mieleen.

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen - Mikä sinusta tulee isona?
Toimittajaksi taisin haluta ala-asteella, perusteluna, että saa tavata erilaisia ihmisiä. Sittemmin on ymmärtänyt, että kyllä niitä saa tavata monessa muussakin ammatissa.

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
Barbababa! Ja Kössi Kenguru oli ihana! Se oli sellainen kotitekoisen oloinen juttu. Nyt kun kössejä katsoo ylen arkistosta, niin naurattaa, miten hidastahtisia ne olikaan verrattuna tämän päivän piirrettyihin.

3. Lempileikkejäsi?
Barbit oli kyllä kova sana, mulla oli Daisy. Vistin ja narun hyppääminen oli lempparit ulkoleikeistä, niitä hypättiin joka välissä, hyppäsin jopa "kainaloita". Nyt naruhyppyä varten pitää jo varustautua tenalla...

4. Parhaat synttärit ja miksi?
En muista erityisesti mitään tiettyjä, kaikki juhlat oli varmaan kivoja. Ja kohokohta oli aina onginta.

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
Lyhyen matkan juoksu tuntui luonnistuvan, samoin korkeus ja pituus ainakin jollain lailla.

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?
Stray Cats (ah, Brian Setzer on vieläkin namu), sitä vein kouluun soitettavaksi tokaluokkalaisena. Sitten tuli Kajagoogoo vähän myöhemmin, söpöjä takkutukkia nekin.

7. Paras joululahjasi/muu lahja minkä olet saanut?
Oma stereomankka, jossa oli myös radio. Oli meinaan kovassa käytössä, kun Ocsidia nauhoitin kaseteille.

8. Mitä olisit elämässäsi halunnut tehdä, jota et ole vielä tehnyt?
Tää kysymys ei liity lapsuuteen mitenkään, mutta ne pitsineulevillasukat tarttis joskus toteuttaa...

9. Lisää lapsuudenaikanen kuva.
Olen nyt tylsä ja jätän paperikuvat rauhaan varaston perukoille.

14. marraskuuta 2010

Jouluisia origameja


Eipä näytä riittävän, että työssäni käsittelen papereita ja lisäksi tutkin niitä, pitää vielä vapaa-ajallakin näköjään ryhtyä niitä taittelemaan. Vinkkejä joulunalusaikaan hain jouluisia origameja -kurssilta. Pitänee laittaa hieman selvennöksiä kuvatekstein. Yllä siis joulukuusi, kello ja muutama joulupukki.



Sitten on espanjalainen rasia, vihreä kori ja pari tähtirasiaa.


Erimallisia tähtiä ja yläreunassa yksi hyrrä.


Valkoinen enkeli, possu - ja sitten hylje, josta piti tulla poro...(se on kurssin käymättömän tekele).



Ja lopuksi pari vesipommia. Selkeästi noissa töissä erottuivat omat suosikit, joita oli kiva taitella. Sitten oli ne, jotka olivat tosi ällötyksiä. Sitten oli ne, joista ei meinannut tulla yhtään mitään, kuten keskikuvan viisisakarainen sininen tähti. Lopullinen malli voi näyttää todella yksinkertaiselta, mutta sen aikaansaaminen on yhtä tuskaa. Itse tykkään selkeistä, symmetrisistä töistä. Mitä epäsymmetrisempi, sen hankalampi jotenkin oli lopputulosta hahmottaa. Mutta ehkä noista jotain joulukortteja syntyy...

7. marraskuuta 2010

Säihkettä syksyyn


Tämä pikkupusero oli seurausta hetken inspiraatiosta, kun törmäsin ohjeeseen netissä. Paksu, paljetein säihkyvä lanka ja jättimäiset 12:n puikot takasivat sen, että työ valmistui nopeasti ja tuskitta. Yksi kappale valmistui yhdeltä istumalta, nopeampi neuloja varmaan neuloisi koko vaatteen valmiiksi yhdeltä istumalta. Nyt jos aloittaisin, ottaisin vähän pienemmät puikot. Vähän verkkomainen ja väljä neulejälki sopinee tuonlaiseen työhön.


Kun olin neulonut kaikki kappaleet yhteen ja saanut kauluksenkin valmiiksi, satuin vilkaisemaan vielä kerran alkuperäistä ohjevalokuvaa. Sen jälkeen suusta pääsikin julkaisukelvotonta tekstiä. En millään viitsisi ryhtyä purkamaan työtä, jotta saisin ohjeen kaltaiseksi. Menettelee tuo noinkin.


3. marraskuuta 2010

Iines Ankan muotitalossa

 

Nämä luomukset ovat jo vanhempaa tuotantoa, mutta laitetaan tänne jos vaikka joku saa näistä inspiraatiota. Taannoisessa huovutuksen työpajassa tarkoituksena oli tehdä laukku käsin vesihuovuttamalla. Koska itse vierastin ajatusta kanniskella huopaista veskaa käsivarrellani, niin ajattelin tehdä sen jollekulle lahjaksi. Reilunkokoiseksi arkilaukuksi tarkoitetusta tulikin minun huovutuskäsialallani iltalaukun kokoinen. Koska homma meni alkuperäisestä suunnitelmasta suteen, niin ajattelin pistää kunnolla tuulemaan ja tehdä lopputuloksesta jotain todella epätavallista. Syntyi laukku, joka kai sopisi tyylillisesti Iines Ankalle, mutta joka päätyi kummitytön lahjapakettiin.



Samoilla Suomen lampaan villoilla vähän värejä sekoitellen syntyi myös huivi, jonka koristeeksi uhrasin palasiksi leikatun vanhan sifonkihuivin. Lisäkoristeena huopuvaa lankaa epämääräisesti aseteltuna. Mutta kappas: kaikesta ennakkosuunnittelusta huolimatta lopputulos oli täynnä reikiä! Kääk! Taas menivät suunnitelmat uusiksi. Vanha sanonta "Mitä et voi peittää, korosta" päti tässäkin tapauksessa. Niinpä ompelin reikien ympärille helmiä ja tämäkin tekele pääsi lahjapakettiin. Hyvin kuulema kelpasivat!