10. tammikuuta 2011

Ongelmakäyttäjän arkea



Tein vuodenvaihteessa päätöksen kuukauden lakosta. Pysyn kuivilla, erossa, kaukana. Kättä raastavaan liikkeeseen on tultava tauko. Lepään ja rauhoitun, ilman, että sama kierre alkaa taas. Ja että fysioterapeutin ei tarvitsisi jälleen venyttää rankaani ruuvipenkissä suoraksi. Mutta niin siinä sitten kävi, jo loppiaisen aattona tuli retkahdus. Kaupassa hiippailin vaivihkaa tutulle hyllylle, kädet täristen, sydän pamppaillen, kylmä hiki otsalla. Näkeekö kukaan?




Hyllyllä oli näköjään käynyt muitakin ongelmakäyttäjiä, koska ne ammottivat tyhjyyttään. Sitä mitä hain, ei ollutkaan, eikä edes varalla ollutta. Jossain mielenhäiriössä kyllä olin, koska kahmaisin koriini vihreää. Vihreää! En tosiaankaan ole sen ystävä - johtunee siitä, että haluan erottua aitapuskasta. Värisinfonia tuossa langassa ulottui räkäklimpinkeltaisesta hiilenmustaan, vihreät tulivat jossain siinä välissä. Baskeri (Novita syksy 2008) tuosta piti tulla, mutta se on pikemminkin pannunmyssyn ja kypärän risteytys. Pariksi huivi, koska muuta vihreäähän ei kaveriksi olisi ollutkaan.

Taas ollaan samassa jamassa. Kättä särkee, mutta päässä suhisee vaikka mitä ideoita, vaikka minkälaisissa väreissä. Olen lankaholisti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti