Turkoosin pikkupaidan idea lähti tästä ohjeesta. Tarkoituksena oli tehdä laatikkomallinen mohairneule. Sitten tuo alkuperäinen malli alkoi tökkiä, koska ajattelin, että ilman napitusta sen etukappaleet lepattavat kävellessä sivuille paljastaen keski-ikäisen naisen strategiset kohdat. Koska kuvio oli nätti, päätin tehdä liivin yhtenäisellä etumuksella. Sävelsin itse pikkuhihat ja kaula-aukon.
Valmistuminen kesti, koska väliin tuli pari muuta työtä. Se kesti myös sen takia, että jouduin kerta toisensa jälkeen purkamaan, kun olin innostunut neulomaan liian leveää/pitkää. Vierustoverilta alkoi jo tulla kommenttia, että mitä se tuollainen kutominen on, kun vaan puretaan? Lisäksi sekoilin oikein urakalla pitsineuleen kanssa. Yksi virheellinen kuviokertakin neuleesta löytyy, mutta toivottavasti vain tekijä itse sen havaitsee. Tai ainakaan kuvassa se ei näy, koska piilotin mokan takakappaleelle.
Kaiken kukkuraksi loppumetreillä alkoi näyttää siltä, että lanka loppuu kesken. Kaulus piti vielä neuloa ja lankaa oli vain pätkä jäljellä. Ei hätää, eikun kauppaan - vaan todetakseni, että kyseinen väri kuuluu talven valikoimaan eli missään ei tuota enää ole myynnissä. Kaulus jäi tekemättä. Sivusaumatkin kursin kokoon keränvaihtojen yhteydessä nurjalle jääneillä langanpätkillä! Sainpas valmiiksi, mutta neule taitaa olla turhan lämmin enää näihin kevätkeleihin. Jäänee ensi syksyn garderoobiin.
Pitää vielä mainita, että langanhakureissullani päättäväisesti ohitin Hermot menee -päivät, vaikka ihan vierestä kävelin. Kotiin ei siis tullut yhtään keltaista muovikassia, tänä keväänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti