Hartioiden lämmitin syntyi palaponchon ohjeella. En ole yli kymmeneen vuoteen neulonut mitään suurempaa työtä. Ohje oli kuitenkin helppo kutoa ja se olikin mallin valinnan ehto. Isommissa töissä touhu on ensimmäisen kappaleen kohdalla vielä mukavaa, mutta neuloessaan vaikkapa sitä villapaidan viimeistä hihaa tylsistyminen kilpistyy. Sen vuoksi olen saattanut olla lopen kyllästynyt koko tekeleeseen sen valmistuttua, joten paidat ovat monesti jääneet kaapin pohjalle lähes käyttämättä ja päätyneet aikanaan kirpputorille. Niinpä siksi onneksi tässä ohjeessa oli vain kaksi kappaletta.
Neuloessani pitkästä aikaa mohairlankaa muistin taas, miksi moisia karvalankoja en ole aikapäiviin kaupasta kantanut. Neulojalle tuli nimittäin palautetta siitä, että sohvan ympärillä juoksentelee melkoinen mohairvillakoirien armeija. No, melko harmiton sivuvaikutus tuo kumminkin on ja imurin kanssa riehumalla siitä selviää.
Testikäytössä poncho on osoittautunut kyllä lämpimäksi. Sen sijaan kovin vauhdikkaita käännöksiä sen kanssa ei kannata tehdä, nimittäin pitsineuleen isohkot reiät nappaavat tomerasti kiinni ovenkahvoihin ja sitten vauhti tyssääkin kuin kelkka hiekkarannalla.
Hauskan näköinen esine! Tällaisia minäkin harrastan.
VastaaPoistaJa tervehdys muuten vaan. Eksyin nyt ekaa kertaa blogiisi. Jatka samaan malliin!
Kivan näköinenhän tuosta tuli! Pitäisiköhän itsekin uskaltautua kokeilemaan tuollaista hieman isompaa työtä, monet neulepaidat on täälläkin kesken jäänyt... Lasten kokoja on niin paljon kivempi tehdä;)
VastaaPoistaHieno! Mä sain sukkavillityksen....toinen jo valmis, "käsiala" vähän ruosteessa, mutta kyllä se siitä paranee, toivottavasti - ihan kuin olisin nämä jo tänne kirjoittanut aiemmin. No aina voin syyttää moisesta vanhuuttani. Käypä kurkkaamassa mitä tänään tein nukkekurssilla, huomenna on vartalon vuoro. Hauskaa halloveenia :)
VastaaPoista