Ensin tää lupasi neuloa toiselle pipan. Sitten kun tää vihdoin saa valittua sopivan miehisen värisen langan, niin tää päätyy samaan pipamalliin, mikä oli tehnyt itselleenkin. Silmukkamäärä kohteen päänympärystän mukaan laskettiin. Tää ajatteli, että helppo homma, puolipatenttia vaan niin nopeasti valmistuu. Mutta silmukoita oli melkein liikaa neljälle sukkapuikolle. Ne karkaili puikon toisesta päästä. Yksivärisen langan neulominen oli pitkäpiimäistä sorttia. Kahden kerroksen mittainen kuvio alkoi haukotuttaa.
Edistyessään tekele alkoi painaa. Neuloksesta tuli tiivistä kuin tehopesuohjelmaan joutunut lapanen. Tään käsikin kipeytyi. Ensimmäisen sovituksen perusteella piti purkaa. Mittasuhteet olivat keturallaan. Sitten tää tekikin pipon valmiiksi, mutta siitä tuli hädintuskin päälaen peittävä. Taas piti purkaa. Kolmannella kerralla tää neuloi sen verran isommaksi, että korvat ei heiluisi viuhuvassa helmikuun viimassa. Tulihan siitä, vihdoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti