22. helmikuuta 2011

Postimyynnistä jännitystä elämään

Intouduin pitkästä aikaa tilaamaan postimyynnistä kevätvaatteita, pari kesäpaitaa ja caprihousut. Hain paketin lähikaupan noutopisteestä ja avasin sen kotona: sieltä paljastuivat mustat tuulipuvun housut. Siis täh? Oliks tää joku vinkki, vai? No okei, kieltämättä ulkoilu oli jäänyt vähiin viime aikoina. Otin jo luurin käteeni soittaakseni postimyyntifirmaan, kun satuin vilkaisemaan osoitetietoja. Minulle oli annettu jonkun toisen ihmisen paketti, jossa lähettäjänä oli samainen postimyyntitalo! 


Kiikutin paketin kiiruusti takaisin ja sain omani. Toinen kerta toden sanoo, ajattelin, mutta tällä kertaa tarkistin etukäteen, että lähetys oli varmasti minulle. Avasin sen intoa pihisten - ja taas leuka losahti lattiaan asti: muovista kuoriutui musta satiinimekko, liian pientä kokoa, ja veitsisarja! Nyt vasta olinkin äimän käkenä. En ole menossa hautajaisiin, ja veitsiäkin on ihan riittävästi. Ei kyllä mennyt ihan putkeen tämä tilaus! Onkohan siellä ollut joku harjoittelija hommissa? Vai onko tämä uusi markkinointistrategia, että lähetetään asiakkaille mitä sattuu ja ajatellaan, että jos ne vaikka haluis pitää ne? Osuva slogan tälle firmalle voisi olla: "Tilaa meiltä - et arvaakaan mitä kaikkea saat!"


No jotta tämä tarina ei olisi turhan yksinkertainen, niin palauttaessani tätä satiinimekkopakettia lähikaupan palautuspisteeseen minulle tulostetussa palautustositteessa oli - tattadaa! - sen alkuperäisen eli väärän paketin vastaanottajan nimi. Nyt alkoi olla jo vaikeuksia pitää pokkaa. Sen verran tarkaksi tässä hommassa olin jo tullut, että havaitsin sen heti kuin haukka ja työnsin kuitin takaisin korjattavaksi. 

Ihmetyttää vaan, että minkälaisia asiakaspalvelijoita tänä päivänä oikein on? Minulle ehkä nyt vaan sattui tällainen todellinen maanantaitapaus, jossa kaikki mikä suinkin vaan voi mennä pieleen, tosiaan meni. Ja olisipa hauska tavata tämä "alter ego", jonka paketit käyn hakemassa ja availen, ja jonka "puolesta" näköjään kaikki paketit myös palauttelen. Muuta yhteistä meillä ei pitäisi olla kuin sukunimi, paikkakunta ja saman postimyynnin asiakkuus.

Niin juu, ne oikeat tilaukset eivät ole vieläkään tulleet. Jännityksellä odotan...

18. helmikuuta 2011

Arkipäivän aarteita

 

Kirpputoreja kolutessani aina on tarttunut mukaan keittiöaiheisia löytöjä, suoranaisia aarteita. Kun niitä alkoi olla riittävästi, päätin hankkia niille oman hyllyn ja laittaa keittiöön esille. Nuoremmalle sukupolvelle olen joutunut välillä selittämään, että mitä kyseisillä romuilla on aikanaan tehty, koska ne eivät välttämättä ole enää nykykeittiön rekvisiittaa. Jotkut aikuiset taas suhtautuvat kokoelmaan vähän huvittuneesti - museoksikin sitä on kutsuttu. Viritelmä vaikutti pitkään keskentekoiselta, kunnes jonkun lehden sisustusjutusta bongasin seinätarrat. Moinen piti tietenkin heti saada.


 

Sisustustarrat on muuten kiva tapa saada piristystä seinän ilmeeseen ilman tapetointia ja maalausta. Liimaamisessa kannattaa olla kaveri mukana ja muutenkin noudattaa tarkkuutta, jotta ei tarvitse vuodattaa krokotiilinkyyneleitä kieroon teipatun tekstin äärellä. Ai niin, tuossa tekstissä siis lukee tämän keittiön periaatteet: Open 24 hrs Self-service.


13. helmikuuta 2011

Säästövinkkejä nuukille

Vietin muutaman perin hauskan hetken kaiken kansan säästövinkkien parissa. Vinkit tyyliin "Älä osta musiikkia, sitä tulee ilmaiseksi radiosta" ja "Opeta kissasi käymään vessanpöntöllä, eipä tarvitse ostaa kissanhiekkaa" saivat minut ideoimaan ihan omia säästövinkkejä.

1. Vaatteet: Sohvalla lojuessasi päähäsi pälkähtää asia, joka pitäisi noutaa keittiöstä/makuuhuoneesta/vessasta/yläkerrasta. Älä heti tartu toimeen vaan odota, että mielessäsi on 3-4 tällaista asiaa ja lähde liikkeelle vasta sitten. Säästät sukkiesi pohjia, kun et turhan takia ramppaa eri huoneissa jatkuvasti.

2. Sukkahousuvinkki: Käytä risaiset sukkahoususi puutarhassa puuntaimien sitomiseen tukikeppeihin. Vanhat amarit voi hyvin laittaa lepattamaan kesätuulen tahtiin. Ovat pehmeät ja joustavat eivätkä hankaa kuorta rikki. Erityisesti sukkahoususävyt "sun" ja "kameli" sulautuvat hyvin ympäristöön (kiitos tästä vinkistä tuoreelle puutarhan perustajalle!).

3. Lämmitys: Kun kutsut enemmän vieraita, vähennä asuntosi lämpöä jo etukäteen. Ihmiset tuottavat lämpöä, joka lämmittää asuntoa. Näin sinun ei tarvitse repiä ikkunoita auki ja tuulettaa lämpöä harakoille, kun tulee kuuma. Säästät selvää energiaa (huom. erityisesti sähkölämmittäjät). Vieraillehan voi aina tarjota villasukkia.



4. Autoilu: Kun suunnittelet autoreissua jonnekin pidemmälle, esim. sukulaisiin, kannattaa samoilla bensoilla yrittää saada mahdollisimman paljon irti sosiaalisesta kanssakäymisestä. Buukkaa siis ko. reissu täyteen sukulaisten, kumminkaimojen ja tuttavien tapaamisia, mieluiten minuuttiaikataululla. Näin voit venyttää seuraavaa reissua pidemmälle tulevaisuuteen ja säästät bensaa. Kotona voit sitten hengähtää.

5. Matkustaminen: Matkalle lähtiessäsi ota mukaasi mahdollisimman pieni matkalaukku. Et voi ostaa tuliaisia, koska niille ei olisi laukussa tilaa. Säästät rahaa etkä tule hamstranneesi turhaa tavaraa (nimim. "Done it, been there").



6. Mainokset: Sinulle yritetään tv:n ja muiden medioiden välityksellä tuputtaa tavaraa, jota et todellakaan tarvitse. Muutapa mainoksia katsellessasi näkökulmaa. Pähkäile, minkälaiselle kohderyhmälle kyseinen mainos on tarkoitettu ja millä keinoilla/argumenteilla tuotetta yritetään myydä. Analyyttisen asenteen omaksuttuasi unohdat jo, mitä tuotetta sinulle on yritetty kaupata, eikä sinulle tule siitä mielitekoa.

9. helmikuuta 2011

Pitkäpiimäinen pipa


Ensin tää lupasi neuloa toiselle pipan. Sitten kun tää vihdoin saa valittua sopivan miehisen värisen langan, niin tää päätyy samaan pipamalliin, mikä oli tehnyt itselleenkin. Silmukkamäärä kohteen päänympärystän mukaan laskettiin. Tää ajatteli, että helppo homma, puolipatenttia vaan niin nopeasti valmistuu. Mutta silmukoita oli melkein liikaa neljälle sukkapuikolle. Ne karkaili puikon toisesta päästä. Yksivärisen langan neulominen oli pitkäpiimäistä sorttia. Kahden kerroksen mittainen kuvio alkoi haukotuttaa.




Edistyessään tekele alkoi painaa. Neuloksesta tuli tiivistä kuin tehopesuohjelmaan joutunut lapanen. Tään käsikin kipeytyi. Ensimmäisen sovituksen perusteella piti purkaa. Mittasuhteet olivat keturallaan. Sitten tää tekikin pipon valmiiksi, mutta siitä tuli hädintuskin päälaen peittävä. Taas piti purkaa. Kolmannella kerralla tää neuloi sen verran isommaksi, että korvat ei heiluisi viuhuvassa helmikuun viimassa. Tulihan siitä, vihdoin.