Tammikuinen Firenze

 

Irtiotto suomalaisesta sydäntalvesta oli pikavisiitti spagettimaahan. Ilmassa oli kevään tuntua, pastaa ahdettiin niin että napa vonkui, ja italianot neuvoivat auliisti pohjolan turistin ostoslähteiden äärelle. Etelän maille totisesti voisi viedä suomalaista kelitietoutta: ei tarvitse kuin vähän tuulla - aivan oikein - niin lentokentällä lyödään luukut kiinni. Käsimatkatavaroiden survival-pakettiin suosittelen kännykkää, laturia, korvatulppia, hammasharjaa - niin ja kylmäkassia. Niitä kaikkia tarvittiin tai ainakin olisi kipeästi tarvittu tällä reissulla. Toivotaan, että ne jatkolennolta kyydistä jääneet parmesanit osaavat tulla oikeaan kotiin. Ainakin kovasti jo odotellaan.

  

 

 

 

Ongelmakäyttäjän arkea

Tein vuodenvaihteessa päätöksen kuukauden lakosta. Pysyn kuivilla, erossa, kaukana. Kättä raastavaan liikkeeseen on tultava tauko. Lepään ja rauhoitun, ilman, että sama kierre alkaa taas. Ja että fysioterapeutin ei tarvitsisi jälleen venyttää rankaani ruuvipenkissä suoraksi. Mutta niin siinä sitten kävi, jo loppiaisen aattona tuli retkahdus. Kaupassa hiippailin vaivihkaa tutulle hyllylle, kädet täristen, sydän pamppaillen, kylmä hiki otsalla. Näkeekö kukaan?

Hyllyllä oli näköjään käynyt muitakin ongelmakäyttäjiä, koska ne ammottivat tyhjyyttään. Sitä mitä hain, ei ollutkaan, eikä edes varalla ollutta. Jossain mielenhäiriössä kyllä olin, koska kahmaisin koriini vihreää. Vihreää! En tosiaankaan ole sen ystävä - johtunee siitä, että haluan erottua aitapuskasta. Värisinfonia tuossa langassa ulottui räkäklimpinkeltaisesta hiilenmustaan, vihreät tulivat jossain siinä välissä. Baskeri (Novita syksy 2008) tuosta piti tulla, mutta se on pikemminkin pannunmyssyn ja kypärän risteytys. Pariksi huivi, koska muuta vihreäähän ei kaveriksi olisi ollutkaan.

Taas ollaan samassa jamassa. Kättä särkee, mutta päässä suhisee vaikka mitä ideoita, vaikka minkälaisissa väreissä. Olen lankaholisti.

Vuoden vikat villasukat?

Villasukkien väsäämisessä oli pitkä tauko, tuli nähtävästi mitta täyteen sitä lajia. Kunnes piti taannoin keksiä pikaisesti yksi lahjaidea ja siitä mopo taas lähti keulimaan eli piti niitä sitten kotitarpeiksikin saada. No, mikäs sen mukavampaa kuin pyhinä tassutella uusissa villasukissa. Johan nuo alkusyksystä neulotut alkaakin olla nyppyyntyneitä, kovassa kulutuksessa olleet.

Tummaan raitalankaan lisäsin yksiväristä varteen, kantapäähän ja kärkeen. Beige-vaaleanpunaisesta kerästä olen tehnyt jo kahdet sukat, vieläköhän siitä riittäisi kolmansiin? Helpompaa olisi, jos osaisi neuloa kärjestä kantapäähän, niin näkisi langanmenekin, varteen kun voi säveltää jotain omiaan. Mikään ei sitten ole ärsyttävämpää kuin purkaa sen tähden, että lanka loppuu kesken. Näistä sukista en viitsinyt tehdä symmetrisiä vaan villisti erikuvioiset.

Syksyn urakkaneulonnan jälkeen tuntuu siltä, että nyt voisi pitää taukoa. Ei ole mitään inspiroivaa ohjetta odottamassa ja kaapissa on vain suttuisia keränloppuja, joista ei synny tiskirättiä kummempaa. Anonyymit ongelmaneulojat: toimisikohan neulomukseton tammikuu?

Rentoa Joulua!

Joulusutina alkaa pikkuhiljaa rauhoittua. Voisi ottaa mallia Tonttu Toljanterista, joka on nauttinut pari lasia glögiä ja ottaa jo rennosti. Nyt on sallittua kaatua sohvalle suklaalaatikko sylissään ja nousta sieltä sitten tapaninpäivänä. Mukavia joulunpyhiä!

Hoosiannaa pesuhuoneessa

Vesihuovutus menee ihan täydesti liikunnasta, niin fyysistä hommaa se on. Ainoa juttu, mikä touhussa närästää on se, että lopputulos on 100 %:sti jotain muuta kuin mitä oli suunnitellut. Mutta yllätysmomentit pitää ottaa vastaan avoimin mielin, käsityöstä kun on kyse. Huivityöhön otin marjapuuronväristä ja tummanruskeaa Suomen lampaan villaa ja lisäksi huopuvaa lankaa. Alkuasetelma oli seuraavanlainen: keskelle langat ja reunoille marjapuuroa. Toiselle puolelle asettelin suklaanruskeat hötöt ja reunoille vielä kerroksen vaaleanpunaista hattaraa.

Pitkän pötkylän vatkaaminen polvillaan kaakelilattialla olikin kuntoa vaativaa. Saippua roiskui ja jalat huusivat hoosiannaa, mutta lopputulos oli vaivan väärti. Kutistuma vaan oli järkyttävää. Lähtötilanteessa villaa oli n. 2 m x 0,5 m verran. Minun aggressiivisella käsialallani kutistumisprosentti oli hurja eli loppumitat olivat 1,2 m x 0,35 m. Kutistuma konkretisoituu parhaiten alla olevassa kuvassa. Ja jostain kumman syystä tavaramerkikseni tulee kaikkiin huiveihin kulmiin kummalliset lirpukkeet. Lopputuloksena oli takuuvarmasti lämmin ja ainakin uniikki kaulahuivi.

Pipoja ja muita lämmittimiä

Viimeaikoina postaukset ovat jääneet vähiin. Ei siksi, etteikö neulomuksia olisi valmistunut, vaan niiden kuvaaminen vuoden pimeimpään aikaan on sellaista kuurupiiloleikkiä valotuksen kanssa, ettei ole jaksanut hommaan ryhtyä.

Jostain syystä olen intoutunut neulomaan pipoja. Niillä onkin ollut käyttöä tänä talvena ja kun valikoima on runsaampi, niin voi vaihdella mielen ja asun värin mukaan. Pinkistä piposta tein kypärämallisen eli lyhensin alkuperäistä mallia roimasti ja jätin tupsun pois. Beigeä pipaa neuloin siihen asti, että lanka loppui, sitä taisi jäädä peräti 10 cm:n pätkä, joten tiukille otti.

Sukat syntyivät ex tempore -meiningillä läksiäislahjaksi hyvälle kollegalle. Toivottavasti lämmittävät!

Violetti liivi ja nyppypipa

Tämän liivin ohjeeseen törmäsin netissä ja koska sopivat langat olivat valmiina, niin eikun neulomaan. Mutta jälleen kerran olisi pitänyt tehdä kokoa pienempi. Kaipa tuo menettelee, kotihillevin kotihiippailuliivinä. Harmitusta hälventääkseni ompelin pääntiehen helmiä, vähän säihkettä tässäkin piti olla. Tumma violetti on värinä muuten erittäin vaikea saada kuviin tallentumaan oikein.

Jostain syystä tänä syksynä violetin ja luumun sävyt ovat säväyttäneet. Koska Novitan talvi 2010 -lehdessä oli kivan palmikkopipan ohje, niin sehän piti tehdä. Varsinkin noita nyppyjä oli hauska väsätä. Tein pipasta yhtä mallikertaa lyhyemmän, koska en halunnut hiippamallia. Sama mallikuvio kiertää koko pipan. Tykkään tuosta tosi paljon, toisen voisi tehdä vielä vaikka vaaleammalla värillä.